"4. Segregaatio ja palkkaerot

Segregaation, eli työmarkkinoiden sukupuolen mukaiset eriytymisen, vaikutusta palkkaeroihin on tutkittu paljon ja ansiokkaasti sekä kansainvälisesti että kotimaassa . Seuraavassa käydään läpi osa tuoreimpien tutkimusten keskeisistä tuloksista. Koska aihetta on tutkittu runsaasti, ei ole mielekästä käydä kaikkea tutkimusta läpi. Tutkimusten tulokset ovat keskenään samansuuntaisia.

Tilastokeskuksen, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen ja Palkansaajien Tutkimuslaitoksen (STM selvityksiä 2008:26) toteuttamassa tutkimuksessa Segregaatio ja sukupuolten väliset palkkaerot tutkittiin segregaatiota ja sen seurauksia monipuolisista näkökulmista ja erilaisia aineistoja hyödyntäen. Tulosten mukaan segregaation tasossa ei ole suuria eroja eri sektoreiden välillä. Tarkastelujaksolla 1995-2004 kaikilla sektoreilla ammatillinen segregaatio oli vähentynyt lievästi. Yksityisellä sektorilla havaittiin, että ammatillinen eriytyminen on suurempaa vanhemmissa ikäryhmissä, miesvaltaisilla aloilla sekä vähemmän koulutettujen työntekijöiden keskuudessa.

Edellä mainitussa tutkimuksessa selvitettiin myös segregaation palkkavaikutuksia ja hahmotettiin parhaita menetelmiä mitata palkkavaikutuksia. Tutkijoiden mukaan lupaavaksi osoittautui ns. sopimusluokitusmenetelmä, joka tuottaa arviot siitä, miten suuren osan palkkaeroista selittää miesten ja naisten sijoittuminen eri työehtosopimuksiin ja ammatteihin. Malli huomioi myös taustatekijöiden merkityksen palkanmuodostuksessa. Tutkimuksessa kaikilla sektoreilla palkkaero oli 17-20 prosentin välillä vuosina 1995-2004. Ammattisegregaatio ja sopimussegregaatio yhdessä selittivät huomattavan osan palkkaeroista, erityisesti kunta-alalla, jossa näiden yhteisvaikutus oli 80-95 prosenttia. Yksityisellä sektorilla ammatillisen segregaation merkitys nousi korkeimmaksi palvelualoilla (STM selvityksiä 2008:26).
Teknologiateollisuuden aineistossa analyysit osoittavat, että erot hierarkkiseen asemaan sijoittumisessa selittävät 50-60 prosenttia havaitusta palkkaerosta. Hierarkkiseen asemaan liittyvässä valikoitumisessa oli myös tehottomuutta, esim. koulutuksella ja työkokemuksella oli yllättävän vähän vaikutusta johtotehtäviin valikoitumiseen.

Paljon siteerattu Juhana Vartiaisen tutkimus vuodelta 2001 hyödyntää ekonomistien yleisesti käyttämää ns. Oaxaca-palkkahajotelmaa, jossa palkkaero jaetaan selittyvään ja selittymättömään osaan. Osan palkkaerosta katsotaan tässä lähestymistavassa selittyvän esimerkiksi erilaisella osaamisella tai tuottavuudella. Jäljelle jäävä palkkaero on selittymätöntä eli sitä ei pystytä selittämään käytössä olevilla muuttujilla. Tämän eron katsotaan edustavan sukupuolten erilaista kohtelua työmarkkinoilla. Käytännössä myös selittyvään osaan sisältyy erilaista kohtelua työmarkkinoilla, eihän voi pitää itsestään selvänä että juuri miesvaltaisista tehtävistä tulisi maksaa enemmän. Tämä lähestymistapa kuitenkin auttaa ymmärtämään, mistä keskimääräinen palkkaero muodostuu. Vartiaisen aineistossa keskimääräisestä 20 prosentin palkkaerosta selittyy puolet, kun huomioidaan ikä, koulutus ja ammatteihin valikoituminen (Vartiainen 2001).

Ossi Korkeamäen tuoreessa väitöskirjassa tarkastellaan myös sukupuolten palkkaeroa yksityisen sektorin toimihenkilöillä. Hiukan yli puolet kokonaiserosta selittyy naisten keskittymisellä matalapalkkaisiin töihin yritysten sisällä. Kun otetaan huomioon erot koulutuksessa, työkokemuksessa ja työn vaativuudessa on selittymätön palkkaero kuusi prosenttia miesten keskipalkasta. Tulosten mukaan kuitenkin miesvaltaisissa tehtävissä maksetaan suurempaa palkkaa kuin samantasoisissa naisvaltaisissa tehtävissä. Korkeamäen mukaan siis samanarvoisia tehtäviä kohdellaan eri tavalla riippuen siitä, mikä on tehtävää hoitavien enemmistön sukupuoli. Työpaikkatason palkkaeroista kolmannes on palautettavissa tiettyjen tehtävien naisvaltaisuuteen eikä eroja voida selittää muilla muuttujilla (Korkeamäki 2012).

Anna-Maija Lehto (2007) kritisoi palkkaerotutkimusta ja erityisesti ekonomistien tekemiä palkkahajotelmia siitä, että selittäessään palkkaeroa segregaatiolla, ne itse asiassa häivyttävät alojen erilaisen arvostuksen ja erilaisen palkkatason vaikutuksen palkkaeroihin. Lehdon mielestä tutkimuksen rooli on varsin tärkeä siinä, minkälainen mielikuva palkkaeroista julkisuudessa luodaan. Kun tilastollisilla malleilla palkkaerot häivytetään pois, ei lähestymistapa juuri edesauta ongelman ratkaisemista. Tutkimustuloksia tarkasteltaessa onkin hyvä ymmärtää se, että palkkaeron selittyminen tilastollisessa mallissa ei tarkoita, että ero on muulla tapaa oikeutettu. Ennen kaikkea se tarkoittaa sitä, että tietty tekijä osaltaan vaikuttaa palkkaeron syntymiseen, jonkin mekanismin kautta. " Liite_3_3._KOKOUS_11.5.2012_MUISTIO_Liite_II_-_Tyelmn_muutosten_v

Aineistosta ilmenee, että "naisen euro" on laskettu suoraan siitä, paljonko naiset saa keskimäärin palkkaa työelämästä.

Ohjelman tavoitteista selviää myös että naiset tekee Suomessa 17% vähemmän töitä kuin miehet. Tavoite oli saada tuo 15%:iin, 18% joka oli lähtötila, mutta jäätiin 17%:iin. Siksi miehiltä löytyy työuria joiden eteen on tehty enemmän töitä.

Samapalkka.fi-sivustolla lanseerataan käsite sukupuolisilmälaiseista. Pitäisi kokeilla muiden ihmisryhmien sukupuolisilmälaseja. http://stm.fi/tasa-arvo/sukupuolisilm...

Miehet tekee siis 20,04% enemmän töitä. Ja heidän oletetaan tekevän 20% enemmän töitä.

Paikat jotka edellyttää kilpailemista tullakseen valituksi, helposti päätyy ihmisille jotka tekee enemmän töitä tai esiintyy ihmisryhmän edustajana jonka oletetaan tekevän enemmän töitä. Ehkä voidaan lähteä siitä että Korkeamäen kuusi prosenttia miesten keskipalkasta liittyy enemmän töitä tekevän ihmisryhmän edustajana esiintymiseen, ansiottakin.

Tämähän on tunnettu seikka että nainen joutuu tekemään paljon enemmän töitä ennen kun huomataan että hän ihan oikeasti tekee paljon töitä. Ennen kuin miehet tai naiset huomaa että hän ihan oikeasti tekee paljon töitä.

On myös naisia jotka esiintyy ihmisryhmän edustajana jonka ei oikeasti tarvitse tehdä niin paljon töitä. Tämmöinen esiintyminen ei tietenkään edistä naisten asemaa valikoitaessa ihmisiä hyvin palkattuihin tehtäviin.

Biasoituminen tai stereotyyppien perusteella palkkaaminen selittää siis noin 6% palkkaerosta, ja 11% selittyy sillä että naisille muodostuu vähäisempi ammatillinen kyky tuottaa arvoa koska eivät panosta uriin.

Asiassa ei ollut lainkaan huomioitu 20% enemmän työskentelyn epätasa-arvoisia haittavaikutuksia miehille: esimerkiksi työiässä kuolemista, oletettuja vastuita mitä naisille ei oleteta kuten fyysisesti kuluttavammat ja terveydelle riskialttiimmat tehtävät, tehtävien fyysinen vaatimuus mikä voi ilmetä vaikkapa matkustustamisen edellyttämisenä, tai heikkoa asemaa kotielämässä ja perheen lasten elämässä.

Perusolettamat oli sellaisia, että lienee syytä vastaisuudessa tulevissa hankkeissa kehittää voimakkaasti kansalaisten inklusiivistä osallisuutta hankkeeseen, molempien sukupuolten edustajien, jo hankkeen varhaisessa vaiheessa olettamia asetettaessa.